Blogin perustamisessa on se hauska puoli, että aluksi sitä fantasioi voivansa kirjoittaa kaiken ylös tyyliin "mitä sylki suuhun tuo". Mutta sitten sitä huomaakin jo miettivänsä, että voiko sittenkään. Jos joku loukkaantuu? Tai teen itsestäni tyhmän. Toisaalta käytin juuri tuohon ajatukseen elämästäni about puoli minuuttia ja nyt hylkäsin sen. Kiitos kolmikymppinen, avarakatseisempi ja rohkeampi pääkoppani.
Mulla on ollut hirveä ikävä kirjoittamista, asioiden ylös laittamista. Tekosyy tai ei, väitän ettei sellaiseen ole viime vuosina ollut aikaa. Kiinnostusta kylläkin. No miksi nyt piti sitten aloittaa joku bloggaaminen? Ehkä saadakseni selkeyttä omiin ajatuksiin...OMIIN ajatuksiin. Ystävien kanssa keskustelu on tietysti parasta, mutta oisko hullu idea keskustella joskus itsen kanssa? Silleen laadukkaasti. Viime vuodet on olleet mun elämässä sellaista asioiden sekamelskaa ja monella tavalla vaativaa aikaa, että nyt on hyvä laittaa soimaan pieni Avautumisraita. Haloo Helsinki - Avautumisraita
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti